Historia

Sähköklubi ry – Kaikki alkoi saunasta

SKlubi – where everything started

View more presentations from slideshare.net/sklubi.

Idea

Klubiajatus tuli ensimmäistä kertaa esiin syksyllä 1977. Sähköinsinöörikillalla oli vuosien varrella kertyneitä varoja maannut tilillä vuosikausia ja niille koetettiin tuolloin löytää mielekästä käyttöä. Silloinen teekkari Heikki Kauppi ehdotti saunan hankkimista. Ehdotus kuivui kokoon, koska killan ei katsottu voivan toteuttaa moista hanketta ja rahaakin olisi tarvittu enemmän. Ajatus saunasta jäi kytemään ja levisi vähitellen laajalle sähköteekkaripiireihin.

Hetken huuma

Vuonna 1981 Sähköinsinöörikilta toimi aktiivisesti. Kuusikymmenvuotias kilta kirjoitteli historiaansa, juhli ja saunoi. Pitkällä ulkomaisella excursiolla tunnelma oli erityisen korkealla. Bussissa matkalla Saksasta Itävaltaan, noin kuusi tölkkiä Munchenistä koilliseen, todettiin, että sikäläinen baden ei puhdista teekkaria riittävän hyvin; vain sauna kelpaa siihen tarkoitukseen. Päätettiin hankkia oma sauna. Päätös liikutti monia varsin syvästi, mutta se muistettiin myös seuraavana päivänä. Saunaa suunniteltiin loppumatkan ajan aina tilaisuuden tullen. Tässä vaiheessa todettiin, että ajatuksen toteuttaminen edellyttää oikeustoimikelpoisen yhdistyksen perustamista.

Syntymän ihme

Sähköinsinöörikillan puheenjohtaja Juhani ”Luigi” Sormanen kutsui 27.10.1980 Vanhalle Polille pizzalle teekkarit Eija ”Karhumuori” Valtarin, Pekka ”Tisulälläri” Salonojan, Pentti ”Pena” Laakson ja Juha ”Juuso” Jokelan. Koolla olivat ilmeisesti klubiajatuksesta eniten liikuttuneet. Karussa, mutta vaatimattomassa tilaisuudessa perustettiin Sähköklubi ry ja valittiin puheenjohtajaksi Pekka Salonoja. Ilmoitusasiana todettiin, että Sähköinsinöörikillan edeltäjä – Sähköinsinööriklubi – perustettiin 27.10.1920, tasan kuusikymmentä vuotta aiemmin (tuolloin oli Sähköinsinööriklubin ensimmäinen perustava kokous, SIK:n syntyä juhlitaan ensimmäisen varsinaisen kokouksen ajankohdasta 16.2.1921, toim.huom.)

Ensiaskeleet

Klubin toiminta alkoi verkkaisesti. Viisi perustajajäsentä puursivat hiljakseen kukin omalla tahollaan. Kun Klubi oli rekisteröity ja varainhankinta ja klubihuoneiston etsintä saatu vaatimattomaan alkuun, pidettiin ensimmäinen varsinainen vuosikokous 25. helmikuuta 1982. Tuolloin Klubin jäsenkunta kasvoi viidestä 24:ään. Aloitusviisikko jatkoi hallituksessa vahvistettuna kolmella ylimääräisellä jäsenellä. Toimikuntia perustettiin kolme: Kiinteistö- ja rahoitustoimikunta, jonka tehtävä oli etsiä klubihuoneistoa ja neuvotella lainoista, Tempaustoimikunta, jonka tehtävä oli hankkia rahaa talkootöillä, ja Yritys- ja avustustoimikunta, jonka tehtävä oli hankkia avustuksia.

Klubin toiminta alkoi vähitellen näkyä: Kiinteistö- ja rahoitustoimikunta laati asiantuntijoita hyväksikäyttäen tarkat kustannuslaskelmat klubihuoneistosta ja neuvotteli lainat valmiiksi KOP:n ja Vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa. Tempaustoimikunta kokosi piirilevyjä ja käänsi teknisiä tekstejä ja jätti jotain kassanpohjallekin talkootarjoilujen jälkeen. Yritys-ja avustustoimikunta markkinoi klubiajatusta kiltaa lähellä oleville yrityksille ja yhteisöille.

Leikkikoulu

Vuonna 1983 perustajajäseniä alkoi uhata opintojen keskeytyminen valmistumisen johdosta ja he väistyivät Klubin avainpaikoilta. Tämä oli koetinkivi Klubin tulevaisuudelle: riittäisikö uusilla sukupolvilla intoa toteuttaa idea Klubista?

Klubin puheenjohtajaksi valittiin Matti Carpén ja muiksi hallituksen varsinaisiksi jäseniksi Jukka Pertola, Jari Tuovinen, Markku Pätynen ja Jari Vaario. Matti Carpén muisteli aikaa seuraavasti: ”Tuolloin haluttiin, että klubi ei pääse erkaantumaan killasta liikaa. Niinpä klubin ja killan puheenjohtajaksi haluttiin sama henkilö ja minut killan puheenjohtajana valittiin toimeen.” Toiminta uusin voimin lähti hyvin liikkeelle: varainhankinnassa onnistuttiin hyvin. Huoneiston etsintää jatkettiin kuumeisesti, ja jäsenkunta kasvoi voimakkaasti. Uudet tuulet puhalsivat myös viihteessä, pidettiinhän tuolloin ensimmäiset, nyt jo klubin toiminnan kohokohdiksi muodostuneet tapahtumat: Kukanpäivänristeily, Kesäpäivät ja Lokajoulu.

Peruskoulun ala-aste

Sähköklubin toimintaan vakiintuivat vähitellen ainakin nuo kolme vuotuista perinnetapahtumaa, tosin kukanpäivänristeily oli muuttunut kevätristeilyksi. 80-luvun loppuvuosina Sähköklubi ajautui kriisiin ilmeisestikin sen seurauksena, ettei uusia jäseniä hankittu tarpeeksi samaan aikaan, kun entiset aktiivit valmistuivat kiireisiksi diplomi-insinööreiksi. Tämä näkyy selvästi Sähköklubin vieraskirjasta, jossa on tyhjä väli vuosina 1988-89.

Rantasaunalla kokoontui vuonna 1989 Jari Wickströmin kutsuma kriisikokous, jossa pohdittiin Sklubin tulevaisuutta. Toiminta saatiinkin käyntiin hitaasti, mutta varmasti aktiivisimpien Sklubilaisten ja kilta-aktiivien voimin. Tässä vaiheessa talouslaman koputellessa ovelle eläteltiin vielä toivoa omasta saunatilasta, vaikka osa jäsenistöstä alkoi jo luopua ajatuksesta.

Uusi toiminta-ajatus

Uuden vuosikymmenen alkua Sklubissa leimasi toimintaidean ja -tapojen etsiminen. Koska Sklubin perustajajäsenet ja muut alkuaikojen aktiivit olivat alkaneet loistaa poissaolollaan Sklubin tapahtumissa, oli kehitettävä joku uusi idea, jonka pohjalta voitaisiin toimia, ja värvätä lisää väkeä mukaan turvaamaan jatkuvuutta. Toimintaidea muodostui seuraavanlaiseksi:

Sähköklubi ry on SIK:n jäsenten ja entisten kiltalaisten yhteinen yhdistys. Sen avulla opiskelukavereiden yhteydet säilyvät myös valmistumisen jälkeen; ajattele millaisen loven vuoden tai kahden ulkomaan komennus tekee ystäväpiiriisi. Tällöin apuun tulee – Sähköklubi.

Tarkoituksena on siis säilyttää yhteyksiä opiskelukavereiden välillä vielä valmistumisenkin jälkeen, pitää siinä samalla vähän hauskaa ja saunoakin välillä.

Nykyisyys

Nykyiseen Sähköklubin toimintakonseptiin sisältyy, niin kuin arvata saattaa, edelleenkin nuo tutut ensimmäisen kategorian tilaisuudet kuten Lokajoulu. Nämä järjestetään erityisellä huolella niin, että ne säilyisivät osallistujien mielissä pitkään.

Uusina toimintamuotoina paikkansa ovat vakiinnuttaneet ainakin erilaiset viinien, oluen, tai muiden sellaisten maistelutilaisuudet, talvinen laskettelumatka ja syksyn splätteri- eli maalisotasessio. Sklubi edistää kestävien ihmissuhteiden syntymistä ”Jäsenistön Omaehtoisen Yhteistoiminnan Stimulointi (JOYS)” -toimintaa tukemalla. Tällöin Sklubi kerää kasaan joukon sklubilaisia tekemään jotain yhdessä ainakin pariksi päiväksi. Siis tekemään jotakin, mitä harva tulee vain itselleen tai perheelleen järjestäneeksi. Hiihto- ja pujottelureissut ovat esimerkkinä, mutta aiheet ovat jäsenistön ehdotettavissa. Hallitus voi tukea järjestelyjä myös rahallisesti.

Sähköklubin jäsenet ovat siis aivan tavallisia nykyisiä ja entisiä sähköteekkareita, mutta sääntöjen mukaan jäseniksi voidaan hyväksyä kyllä muitakin kuin entisiä tai nykyisiä Sähköinsinöörikiltalaisia.