Suu kiinni - nyt hiihdetään puuteria

Sklubin alppireissu III

"Suu kiinni, Jarno. Nyt hiihdetään syvää puuteria." - Jotkut eivät osaa hiihtää ilman JIHAA!-huutoja 1,5 m syvää puuteria. Maaston kuoppien vuoksi sitä ajoittain häviää näkyvistä, mutta onneksi leveät läskisukset nostavat pinnalle.

Maalisaurinko ja tuuli olivat vieneet lumet jopa 2000 m asti, vaikka lämpötila ei paljoa nollan yläpuolelle kohonnutkaan. Lumivyörykoulutuksen jälkeisenä maanantai-iltana alkoi sataa lunta - ja sitä tuli noin metrin verran. Näkyvyys oli vähän hintsu aamulla, kun Jimmy Odenin vetämä ryhmä lähti Backcombe-nimiseen solaan, jota harvoin hiihdetään maaliskuussa. Se olikin ollut silkkaa ruohikkoa 2 päivää aikaisemmin.

Backcombe oli tuulen suojassa ja paksusti kinostunut - ja taivas aukeni sopivasti. Neitseellinen 1,5 m pehmeää uutta lunta, vapaa leveä kenttä ja kasvavaa pikkukoulukuusikkoa kierrettävänä. Ei sitä malttanut edes pysähtyä - vaikka happi loppui ... monta kertaa.

Lumiset kelit jatkuivat pari päivää. Näkyvyys oli usein heikko, mutta Jimmy ja Pette Halme opastivat hyvin suojaisiin hiihtopaikkoihin. Vaikka siirtopätkät menimme usein parin metrin näkyvyydessä, hiihtopätkät olivat puurajalla ja puista sai kontrastia jollei hyvä näkyvyys auennut. - Olihan sitä aurinkoakin, mutta ei sitä huomannut; keskityimme silloin vain hiihtämiseen.

Lumentulon vähetessä loppuviikosta huomasimme lautailijoiden pilaavan leveimmät reitit Muumimetsässä. Kimmo keksi laskea puiden päältä. "Parhaiten pysyy tasapainossa, kun laittaa sukset yhteen, painoa taakse ja laskee keskeltä puuta." - Yhtään liian isoa ei reitille osunut.

Ilpo toi mukanaan 70-luvun kapeat "210:t", kokeili pikkuläskejä all-round-suksia ja osti Pubista käytetyt, mutta kokonaisuuteen sopivat, Sugar Daddy -läskisukset. Maistuihan ne ja puuteri Ilpolle, vaikka polvi oli kipeä laskiessa. - Jo huhtikuussa hän osti kahdet uudet läskit jo odottaa seuraavaa reissua.

Siinä ne päivät meni: armotonta hiihtoa, pari olutta Pubin happy hourissa hiihtopummien kanssa, ruokaa laittamaan kämpille tai ravintolaan. Unihiekkaa tuli silmiin jo noin klo 22 rankan hiihtopäivän jälkeen, jotta taas jaksoi aamulla hissille.

Lumivyörykoulutuksen ja muut käytännön järjestelyt hoiti hyvin - HIUKAN säätäen - Elämysmatkat. Hyvä oli hiihtää offareita, kun kaikilla oli piipparit mukana ja monilla sondi ja lapio. - Niitä osattiin käyttää, ja vyöryriski arvioida saadun koulutuksen mukaan. Vyöryjä ei edes nähty, vaikka oppaat ohjeistivat vuoroittaiseen perässähiihtoon muutaman kerran. Pette yritti laukaista lumivyöryjä, muttei onnistunut.

Teksti: Hannu Lehtinen